Eurooppalaiset elintarviketuottajat kohtaavat säädösten lähentymisen, jolla ei ole viimeaikaista vertailukohtaa. Kolme eri lainsäädännöllistä kehystä — jokainen merkittävä itsessään — saapuvat niin lähekkäin, että vaatimustenmukaisuuden taakka kertautuu eikä vain summaudu. Yrityksille, jotka vielä hallitsevat tuotantotietoja laskentataulukoissa, paperikansioissa tai erillään olevissa järjestelmissä, valmistautumisikkuna kapenee nopeammin kuin useimmat tajuavat.

Tämä artikkeli ei ole oikeudellinen opas. Se on operatiivinen: mitä nämä säädökset vaativat käytännössä, missä aukkoja on siinä, miten useimmat elintarviketuottajat nykyään hallitsevat tietueita, ja mitä pitää muuttaa ennen kuin määräajat muuttuvat sanktioiksi.

Lähtötilanne: Mitä EU:n elintarvikelaki jo vaatii

Useimmat EU:ssa toimivat elintarviketuottajat tuntevat asetuksen 178/2002 18 artiklan — yleisen elintarvikkeita koskevan lain — joka perusti "yksi askel taakse, yksi askel eteenpäin" -jäljitettävyyden periaatteen. Yritysten on kyettävä tunnistamaan, keneltä ne ovat saaneet elintarviketuotteen ja kenelle ne ovat sen toimittaneet. Tämä on ollut lähtötasoa kaksi vuosikymmentä.

Mitä useimmat yritykset eivät ole täysin sisäistäneet, on että tätä lähtötasoa käytetään nyt pohjana paljon monimutkaisemmalle rakenteelle. Viime kolmen vuoden säädösmuutokset eivät korvaa artiklaa 18 — ne rakentuvat sen päälle, vaatien nopeampaa hakemista, yksityiskohtaisempia tietoja ja joissakin tapauksissa koneluettavia muotoja, joita paperikansio ei rakenteellisesti voi tarjota.

Kun sääntelyviranomainen tai jälleenmyyjä kysyy tänään jäljitettävyyttäsi koskevia tietoja, joissakin jurisdiktioissa vastausaika on 4 tuntia. Ne yritykset, jotka pystyvät vastaamaan 4 tunnin sijasta 4 minuutissa, toimivat aivan eri luokan järjestelmällä.

Farm to Fork: Vaatimustenmukaisuuden taustalla oleva kunnianhimo

Euroopan vihreän sopimuksen Farm to Fork -strategia asetti tavoitteita, joilla on suoria toiminnallisia seurauksia elintarviketuottajille: 50 %:n vähennys torjunta-aineiden käytössä, 20 %:n vähennys lannoitteiden käytössä, 25 % maatalousmaasta luomuviljelyn alla ja merkittävä vähennys antimikrobien käytössä karjataloudessa — kaikki vuoteen 2030 mennessä.

Käytännössä jäljitettävyydelle tämä tarkoittaa siirtymää siitä, että dokumentoidaan mitä tuotettiin, siihen, että dokumentoidaan miten tuotettiin. EU-markkinoille myyvä elintarviketuottaja tarvitsee yhä enemmän kykyä osoittaa, että ainesosat ovat peräisin tiloilta, jotka täyttävät tietyt kestävyyskriteerit — ja tätä näyttöä on voitava dokumentoida koko ketjun läpi, ei vain väittää myyntipisteessä.

"Kestävää maatilalta haarukkaan" -väite, joka esiintyy pakkauksissa, muuttuu säädellyksi väitteeksi, ei markkinointipäätökseksi. Sen tueksi tarvittavat tietueet ovat samat, joita tuottaja olisi tarvinnut jäljitettävyyden tarkastukseen vastaamiseen — mikä tarkoittaa, että yhden alueen vaatimustenmukaisuusinvestointi palvelee suoraan toista.

EU:n metsäkadon vastainen asetus: Uusi toimitusketjuvelvollisuus

EU:n metsäkadon vastainen asetus (EUDR), joka tuli voimaan kesäkuussa 2023 ja jonka vaatimukset koskevat toimijoita, jotka sijoittavat asiaankuuluvia hyödykkeitä ja tuotteita EU:n markkinoille, tuo velvollisuuden, johon useimmat elintarvikeyritykset eivät ole varautuneet: osoittaa, että tuotteet eivät ole osallistuneet metsäkatoon tai metsän tilan heikkenemiseen 31. joulukuuta 2020 jälkeen.

Säädöksen piiriin kuuluvat hyödykkeet — nautakarja, kaakao, kahvi, palmuöljy, soija, puu, kumi sekä niistä johdetut tuotteet — kattavat merkittävän osan eurooppalaisten elintarviketehtaiden raaka-aineiden toimitusketjuista. Huolellisuusvelvollisuus ei ole pelkästään toimittajien ilmoitus. Se vaatii geolokaatiotietoja maasta, jossa hyödyke on tuotettu, dokumentointia siitä, että kyseinen maa ei ole ollut metsäkadon alaisena, sekä todisteita tuotantomaan lakien noudattamisesta.

Tämä on kategorisesti erilaista verrattuna aikaisempiin toimitusketjun kestävyysvaatimuksiin. Se vaatii tietoa, joka kulkee maatilatasolta jokaisen toimitusketjun tason läpi EU:n toimijalle. Yrityksille, joilla ei tällä hetkellä ole näkyvyyttä välittömiä toimittajiaan pidemmälle, tämän ylävirtaan suuntautuvan dataketjun rakentaminen tyhjästä on merkittävä hanke.

Digitaaliset tuotepassit: Pitkäaikainen arkkitehtuuri

EU:n kestävien tuotteiden ekosuunnitteluasetus (ESPR) tuo käyttöön digitaalisen tuotepassin (DPP) — koneluettavan tietueen, joka on liitetty tuotteeseen ja sisältää tietoa sen komponenteista, materiaaleista, kestävyysominaisuuksista ja toimitusketjun alkuperästä. Vaikka alkuvaiheen käyttöönotto keskittyy akkuihin ja tekstiileihin, laajennus elintarvikkeisiin on osa Euroopan komission ilmoitettua tiekarttaa.

DPP:n arkkitehtuuri vaatii, että data on strukturoitua, standardoitua ja saatavilla ainutlaatuisen tuotetunnisteen kautta — QR-koodin tai vastaavan muodossa. Tämä ei ole asiakirja, jonka skannaat ja lataat. Se on tietokannan tietue, joka on pidettävä yllä, päivitettävä ja saatavilla koko tuotteen elinkaaren ajan.

Elintarviketuottajille tämä edustaa tilaa, jota kohti nykyiset jäljitettävyyttä koskevat säädökset rakentavat: jokainen tuotantoerä on yhdistetty täydelliseen digitaaliseen tietueeseen sen alkuperästä, tuotantoprosessista, ainesosista ja ympäristöjalanjäljestä, joka on saatavilla sääntelyviranomaisille, jälleenmyyjille ja kuluttajille tarpeen mukaan.

Missä useimmat elintarvikeyritykset jäävät jälkeen

Kuilu sen välillä, missä useimmat elintarvikeyritykset tällä hetkellä toimivat ja minne säädökset vievät heidät, on suuri, eikä se ole pääasiassa teknologinen aukko. Se on tietoarkkitehtuurin aukko.

Paperiongelma. Monet elintarviketuottajat, erityisesti keskisuurissa yrityksissä, tallentavat vielä eräkohtaisia tietueita, puhdistuslokeja, lämpötilan seurantaa ja toimittajadokumentaatiota paperiin tai erillisiin Excel-tiedostoihin. Nämä tietueet täyttävät artiklan 18 kirjaimen nykyisissä tarkastuksissa. Ne eivät täytä uusien säädösten asettamia hakunopeuden, formaatin tai ylävirtaan suuntautuvan linkityksen vaatimuksia.

Silo-ongelma. Vaikka yritykset olisivat siirtyneet digitaaliseen tietueidenpitoon, niillä on usein laadun tiedot yhdessä järjestelmässä, tuotantotiedot toisessa, toimittajatiedot kolmannessa ja logistiikan dokumentaatio neljännessä. Valmiin tuotteen tietyn erän jäljittäminen tuotantovaiheiden kautta raaka-aine-erien kautta toimittajatiloille ja geolokaatiotietoihin vaatii näiden kaikkien yhdistämistä — prosessi, joka kestää päiviä, kun sen tulisi kestää tunteja.

Toimittajan syvyysongelma. EUDR:n ja Farm to Forkin vaatimukset eivät rajoitu vain suoriin toimittajiin. Ne edellyttävät jäljitettävyyttä toimitusketjun läpi aina alkutuotannon pisteeseen asti. Useimmilla elintarvikeyrityksillä on hyvä näkyvyys tason 1 (Tier 1) toimittajiin ja rajoitettu näkyvyys sen yli. Tason 2 ja 3 näkyvyyden rakentaminen vaatii erilaista lähestymistapaa toimittajatiedon keruuseen kuin useimmat yritykset tällä hetkellä harjoittavat.

Miltä hyvä jäljitettävyys näyttää käytännössä

Keskikokoiselle elintarviketuottajalle toiminnallinen tavoite on järjestelmä, jossa minkä tahansa valmiin tuotteen erä — eränumerolla tai GS1-viivakoodilla tunnistettu — voidaan jäljittää minuuteissa seuraaviin asioihin:

Tämä ei ole eksoottista teknologiaa. Eränhallinta, tuotantotilausseuranta ja laadunhallintajärjestelmät, jotka tukevat tätä rakennetta, ovat olemassa jo vuosia. Muuttunut on säädösten odotus siitä, että tämä jäljitettävyyden taso on standardi, ei premium — ja täytäntöönpanomekanismit, jotka otetaan käyttöön sen varmistamiseksi.

Allergeenien hallinta: Samansuuntainen vaatimustenmukaisuuden paine

Kestävyyden ja alkuperän jäljitettävyyden vaatimusten rinnalla allergeenien hallinta on edelleen yksi korkean riskin vaatimustenmukaisuuden alueista elintarviketuottajille. EU-asetus 1169/2011 vaatii selkeää allergeenimerkintää, mutta merkintä on luotettava vain siinä määrin kuin sen takana olevat tuotantotiedot ovat.

Yleisimmät allergeenien saastumistapaukset — ja niihin liittyvät takaisinvedot — johtuvat tuotantotietueiden tasolla tapahtuvista virheistä: väärän raaka-aine-erän käyttö, ristisaastuminen edellisestä tuotantoerästä, jota ei ole dokumentoitu, reseptin muutos, jota ei näy merkintäjärjestelmässä. Jokainen näistä on tietoyhteyden epäonnistuminen, ei tuotantovirhe. Kun tuotantotiedot ja merkintätiedot sijaitsevat eri järjestelmissä ilman pakotettua yhteyttä, tällaisen vian riski on rakenteellinen, ei sattumanvarainen.

Käytännön valmistelusuunnitelma

Elintarvikeyrityksille, jotka arvioivat asemaansa säädösten kehitystä vastaan, erottuu neljä prioriteettia:

  1. Tarkista nykyinen tietueiden hakuaika. Jos sääntelyviranomainen soittaisi tänään ja pyytäisi täyttä eräkohtaista jäljitettävyyttä kuusi kuukautta sitten lähetetystä tuotteesta, kuinka kauan se kestäisi? Jos rehellinen vastaus on ”yli päivän”, se on lähtötaso, jota on parannettava.
  2. Kartoita EUDR:n alaisten hyödykkeiden altistus. Määritä, mitkä ainesosasi kuuluvat EUDR:n hyödykepiiriin, ja arvioi, kuinka pitkälle nykyinen toimittajatietosi ylävirtaan ulottuu. Väli siinä, missä tietosi päättyy ja missä tilatason todisteiden on alettava, on projektisi laajuus.
  3. Standardoi erätunnistusjärjestelmäsi. Erän jäljitettävyys toimii vain, kun erätunnisteet ovat yhtenäisiä kaikissa järjestelmissä — tuotanto, laatu, varasto, lähetys. Jos tuotantotietueessa olevat eränumerot eivät täsmää lähetysasiakirjojen eränumeroiden kanssa, niiden yhdistäminen vaatii manuaalisen sovittamisen, joka pettää paineen alla.
  4. Siirrä toimittajadokumentaatio järjestelmään, ei kansioon. Toimittajien sertifikaatit, tilojen ilmoitukset ja metsäkatoa koskevan huolellisuusvelvollisuuden dokumentit, jotka on tallennettu sähköpostikansioihin tai jaetuille asemille, eivät ole haettavissa, niitä ei voida yhdistää erätietueisiin eikä niitä voida hakea laajassa mittakaavassa. Niiden tulee olla järjestelmässä, joka yhdistää ne toimitusketjun tietueisiin, joita ne vahvistavat.

Elintarviketuotannon jäljitettävyys, joka on rakennettu EU:n vaatimustenmukaisuuteen

Response365 Food Production, Food Regulatory ja Food Trade -moduulit on suunniteltu erätason jäljitettävyyden ympärille — ne yhdistävät tuotantotietueet, toimittajadokumentaation, laadun tiedot ja lähetystietueet yhdeksi järjestelmäksi, jonka tarkastajat voivat käyttää minuuteissa, eivätkä päivissä.

Aloita maksutta Tutustu Food Production -järjestelmään